Aivoliiton Lapin AVH-yhdistys ry;n vertaistukivastaava
Reijo Palokangas, 040 1688 967, rpalokangas30(at)gmail.com
VERTAISTUKIHENKILÖT
Lapin alueella on vapaaehtoisia, jotka tukevat sairastuneita ja heidän läheisiään. Alla on tarinoita vapaaehtoisen matkasta, siitä kun sairaus iski ja kuntoutumisesta tähän päivään.
JORMA sai aivoverenvuodon 50-vuotiaana
Päänsärkyä Jorma oli kokenut useana päivänä ja yritti hellittää kipua tulehduskipulääkkeillä. Ne auttoivat vähän ja hän päätti mennä työhönsä hissiasentajaksi. Kivut alkoivat käydä päivän mittaan vaikeiksi ja hän päätti mennä työterveyslääkäriin. Verenpaine huiteli pilvissä ja Jorma kuljetettiin työterveydestä ambulanssilla lisätutkimuksiin Lapin keskussairaalaan. Pukiessaan sairaalavaatteita, käsi ja jalka eivät enää toimineet. Aivokuvissa näkyi vuoto.
Ambulanssi kyyditti Jorman Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Vuoto tyrehtyi itsestään, eikä aivoihin tarvinnut kajota. Aivoverenvuoto aiheutti vasemman puolen halvaantumisen, varvaskaan ei liikkunut. Syy oli selkeästi korkea verenpaine, johon alkoi lääkitys, jolla paineet saatiin takaisin normaali mittoihin. Jorman suvussa oli aivoverenkiertohäiriöihin liittyvät perintötekijät ja lisäksi Jorman työ oli stressaavaa monien pitkien työmatkojen ja päivystysten vuoksi.
Kävelemään opettelu alkoi kuntoutuksessa ja kahden kuukauden jälkeen Jorma sai joululahjan ja pääsi kotiin. Jorma jäi vammojen vuoksi eläkkeelle, mutta se ei harmittanut koska työvuosia oli tarpeeksi. Harrastuksena Jormalla oli moottorikelkkailu ja kun ajokortti vietiin, hän luuli, etteivät ajot enää onnistu. Kuntoutuminen jatkui ja Jorma kuntoutui niin että vuoden kuluttua sairastumisesta hän sai ajokortin takaisin. Alkoi moottorikelkan ajamisen harjoittelu.
”En halunnut jäädä pyörätuoliin vaan päätin, että vielä ajetaan kelkalla ja niin siinä kävi.”
Kuntoutus jatkuu edelleen fysioterapiana, vaikka sairaudesta on neljä vuotta. Kuntosalilla Jorma treenaa lähes joka aamu. Verenpainetta Jorma mittailee, mutta se on pysynyt hyvien elintapojen vuoksi normaaleissa lukemissa eikä lääkitystä ole tarvinnut nostaa.
”Olin kuntoutuksessa ja minua kävi tapaamassa tukihenkilö. Sairastumisen jälkeen päätin, että tää voisi olla minun juttu, auttaa vasta sairastuneita.”
Jorma on käynyt tukihenkilökoulutuksen ja toimii Aivoliiton Lapin AVH-yhdistyksen yhtenä tukihenkilönä. Lisäksi hän on yhdistyksen puheenjohtaja. Jormalla on positiivinen luonne ja hän haluaa auttaa muita sairastuneita.
ANNELI on saanut aivoverenvuodon 60-vuotiaana
Olin isoissa juhlissa, kun huomasin, ettei jalka ottanut enää päälle ja käsikin alkoi mennä veltoksi. Mukana juhlissa oli lääkäri, joka ymmärsi tilanteen. Taju karkasi ennen kuin Aslak-helikopteri ehti paikalle. Minut vietiin Rovaniemen keskussairaalan teholle.
Herätessäni teholla huomasin, että lapset istuivat vieressä ja olivat huolissaan. Osastohoidossa meni viikko ja sen jälkeen lähdin kuntoutukseen, jossa olin kolmisen viikkoa. Aloitin kävelemisen Evalla, siitä sitten pikkuhiljaa pyörätuoliin. Kuntoutuminen lähti hyvin käyntiin. Oma suhtautuminen oli hyvä ja lapset tsemppasivat minua. Pääsin käymään kotona, jossa menin alkuun pyörätuolilla. Pyörätuoli ja rollaattori jäivät sitten kahden viikon kuntoutusjakson jälkeen Ilkkaan.
”Halusin päästä kävelemään ja tein kaikkeni kuntoutumisen eteen. Lapsen lapsien kanssa haluan liikkua yhdessä.”
Sairastuminen oli vaikeaa ja toi pelkoa tulevasta. Alkuun minusta tuntui vaikealta olla yksin kotona ja pelkäsin uutta kohtausta, joten lepäsin lasten perheiden luona. Selvisin, kun sain apua lapsiltani ja kun vahvistuin, uskalsin jäädä yksin kotiin. Se oli sellaista uuden elämän harjoittelua.
”Elin pelon vallassa, koska sairauden jälkeen olisi pitänyt pystyä olemaan yksin kotona. En nukkunut kunnolla ja silloin väsymys tuotti lisää oireita. Lapset auttoivat ja tukivat minua. Tänään kävelen ja pystyn kuntoilemaan kuntosalilla ja pärjään yksin.”
Sairastumisen jälkeen lähdin sopeutumisvalmennuskurssille Turkuun ja se vahvisti oloa paljon ja antoi voimaa ajatella eteenpäin elämää. Tapasin samaa sairautta sairastavia ihmisiä, sai puhua rehellisesti ja purkaa omia ajatuksia ja suunnitelmia. Suosittelen kaikille sairastuneille sopeutumisvalmennusta. Tämän jälkeen kävin vertaistukihenkilökurssin Torniossa ja olen tsempannut sairastuneita. Haluan tukea ja auttaa uusia sairastuneita, koska tiedän, minkälaista on, kun olet yhtäkkiä pyörätuolissa ja kuntoutuminen alkaa.
Sairastumisen jälkeen lähdin myös valtakunnallisen yhdistyksen toimintaan ja toimin useita vuosia sihteerinä. Se antoi paljon näkemystä valtakunnantason toiminnasta. Tänään olen edelleen aktiivinen muutamissa yhdistyksissä, käyn kuntosalilla ja kerhoilloissa. Nautin erilaisista retkistä, joita järjestetään. Ompelen ja teen käsitöitä, viimeisimpänä ompelin puseron. Facebookissa pyrin olemaan mukana, ottamalla kantaa asioihin.
”Liikkuvuus on tärkeää ja käyn salilla sekä vedän Helmikammarissa jumppaa joka toinen viikko. Tapaan ihmisiä ja tulee kanssakäymistä. Ompelu on myöskin juuri sitä aivojumppaa. ”